Sivut

tiistai 31. lokakuuta 2017

Hotellimatka Järvenpäähän

Ollaan ajauduttu vähän kuin vahingossa keskittään hotelliyöpymisiä Scandiciin. Sekä minä että siskoni ollaan Scandic Friends -kantisohjelman jäseniä ja yöpymisistä kertyy pisteitä, joilla on mahdollista saada ilmaisia palkintoöitä. Mitään hirmu aktiivisia hotelliyöpyjiä ei kuitenkaan olla ja ensimmäiset pisteet onkin kertyneet ajalta, kun esikoinen oli vauva ja veljeni opiskeli hetken aikaa Ruotsissa pienehkössä kaupungissa ja oltiin siellä käymässä ja samalla reissulla Köpiksessä. Hotellit olivat Scandiceja. Siitä se sitten lähti. Jokunen Tukholman reissu on heitetty esikoisen taaperovuosina  äitini kanssa ja Scandichommiksi meni sielläkin. Ollaan yövytty sittemmin Scandicissa Turussa, itsekseni Jyväskylässä neulefestareiden aikaan ja viime kesänä Oulun sukulointireissulla sitten jo varattiin Scandic ennen kuin olin älynnyt edes tarkistaa, olisiko joku muu ollut edullisempi. Onneksi ei olisi merkittävästi ollut, tarkoitukseni kun ei ole valita Scandicia "hinnalla millä hyvänsä", vaikka se hemmetin hyvä hotelliketju onkin ja palvelu aina aivan mahtavaa (olematta kuitenkaan imelää). Kaksi vuotta sitten siskollani alkoi Scandic friends -pisteet meneen vanhaksi ja niitä riitti sen verran, että palkintoyön saisi joko Järvenpäästä, Riihimäeltä tai Lahdesta. Silloin valittiin Järvenpää ja meillä oli aivan mielettömän hauska reissu, vaikka onhan se ajatuksena vähän hassua lähteä Vantaalta Järvenpäähän hotellimatkalle, välimatkaa kun on ehkä muutama kymmenen kilometriä. Silloin en ottanut juurikaan mitään valokuvia, enkä raportoinut reissusta blogiin, koska olin vähän stressaantunut ajatuksesta reissata pari kuukautta vanhan vauvan kanssa, jolle jouduin lypsään kaiken maidon. Eli istuin aika paljon hotellilla sähköisen rintapumpun kanssa. Silloin en ollut myöskään vielä hankkinut tuplarattaita ja vauva oli liian pieni kantoreppuun, joten pitkiksi venyvät päivät aiheuttivat logistisia haasteita.

No, nyt oli sitten minun ensimmäisten Scandic-pisteideni aika mennä vanhaksi ja ne riittivät ylläri ylläri niukin naukin juurikin samaan settiin: joko Riihimäki, Järvenpää tai Lahti. Oltiin menossa Lahteen, mutta siellä ei ollutkaan enää palkintoyösettejä jäljellä haluamallemme viikonlopulle. Ei se mitään, Järvenpää on aina hyvä idea! Varattiin palkintöyö ja lisättiin toiveisiin saada näköala rautatien suuntaan, edellisellä reissullakin kun sellainen oli ja se oli aivan mahtavaa silloin vielä niin kovasti junista kiinnostuneen lapsen mielestä. Järvenpään Scandic siis sijaitsee aivan pääradan vieressä.


Tällä kertaa tarkoituksena oli ottaa kuvia ja tehdä blogipostaus, mutta aika laimeaksi jäi lopputulos. Koko viikonlopun satoi vettä ja räntää vaakatasossa ja se alkoi vaikuttaan jopa minun mielialaani, vaikka normaalisti en säästä niin välitä. Kameraa en kaivanut esiin kertaakaan, vaan kaikki todistusaineisto on kerätty tuhnulla puhelimella.


Tarkoitus oli viettää aikaa Järvenpään leikkipuistoissa (jotka tietenkin ovat kivempiä kuin lähipuistomme Vantaalla) ja käydä kirppareilla (jotka tietenkin ovat kivempia, kuin Vantaalla) ja toki käydä Lentävässä lapasessa ja ystäväni luona kylässä.

Esikoinen muisti Lentävän lapasen hyvin, eikä häntä haitannut lainkaan tällainen lankakauppavisiitti, koska se on samalla kahvila ja sieltä saa porkkanakakkua. Niin sai nytkin. Ai että miten tykkään tuosta neulekahvilameiningistä, on paljon pienempi kynnys jäädä sinne istuskeleen ja viettään aikaa, kun on se kupponen ja leivos nenän edessä. Ja tulihan sitä muutama kerä lankaakin ostettua (jotka taapero olisi varmasti kerinyt mielellään uudelleen tuolla kerijällä).


Oltiin junalla liikenteessä ja kirppareita ei ollutkaan enää kävelykadun varrella, kuten viime vierailulla, vaan niihin sai kävellä aika reippaita matkoja ottaen huomioon sen aivan perhanan huonon sään. Lapset eivät onneksi säästä kitisseet ja kyllä me niissä leikkipuistoissakin käytiin. Kuravaatteita ei ollut mukana, mutta vaikka lapset olivat ulkopuolelta aivan märkinä sohjosta, olivat kuitenkin onneksi toppavaatteidensa alta aivan kuivia ja lämpöisiä.


Ihan en nyt sanoisi, että paras reissu ikinä, mutta ehdottomasti silti tekemisen arvoinen. Niin että loppukaneettina todettakoon, että kaupunkiloman voi tehdä myös esimerkiksi Järvenpäähän. Olisihan sen sateisen kurjan viikonlopun voinut viettää kotisohvalla peiton alla neuloen, mutta kun on kaksi energistä lasta, niin se homma ei vaan toimi niin. Mieluummin siis istuu sateen piiskaamana leikkipuistossa Järvenpäässä, kuin taloyhtiön hiekkalaatikolla, jossa saa istua joka päivä muutenkin. Joten ei muuta kuin lisää Scandic friends -pisteitä keräileen, jos vaikka kahden vuoden päästä pääsisi jo sinne Lahteen.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Jämälankapipo

Pakkaset yllätti, taas kerran, kas kummaa. Mutta onneksi olin neulonut lämpöisen ja reilun kokoisen pipon jo keväällä. Nyt se pääsee viimein blogiin asti. Tämä oli vähän tällainen semisti taiteellinen kokeilu, joten oikeastaan yllätyin, että poika otti sen heti omakseen. Pelkäsin nimittäin, että pipo päätyy samantien kirppiskasaan, kunhan olen saanut sen kuvattua.


Pipo on neulottu kahdella jämälangalla yhtä aikaa ja sitten aina vaihdettu uutta nöttöstä tilalle edellisen loputtua. Merinovillaa ovat kaikki. Puikkokoa tai silmukkamääriä en muista sitten yhtään. Tupsunkin pyöräytin jämistä, siellä on sulassa sovussa kaikkea sekaisin. Muuten tämä on ihan peruspipo, mutta tein toiseen reunaan kaistaleen aina oikein -neuletta ja ompelin kaistaleeseen nappeja siten, että ne pienenevät kooltaan samaa tahtia, kun kaistalekin kapenee päälakea kohden.


Mun mielestä aika kiva pipo, kelpaisi kyllä itsellenikin!


Ja ai että miten kivaa on aina, kun saa epämääräisen kokoisia jämänöttösiä johonkin upotettua!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Viime vuoden neulekirjayllättäjä on saanut odotetun jatko-osan. Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2 (Moreeni) jatkaa ensimmäisestä kirjasta tuttua tyyliä. On yksityiskohtaisia upeita kirjoneuleita, joissa paljon eläinteemaa, ronskia huumoria ja lapasia, joiden kuvio täydentyy, kun käsiä pitää vierekkäin.

Kannen lapaspari, jossa on herkät ruusukuviot ja pääkallo kukkaseppele päässä, oli nimetty "Häitä odotellessa". Ne on suunniteltu ikuisille vanhoillepiioille, haha. Toisaalta hyvähän tässä on rouvana naureskella, mutta jotenkin tämä vain kolahti ja kovaa. En tosin tiedä, miten vanhojenpiikojen huumori tällaista sitten kestää.


Itse en niin lämpene hevos/koira/kissa-aiheisiin, mutta pesukarhut toimii aina!


Samoin kuin vähän yllättävätkin teemat eli ananas villalapasissa. Miksipä ei!



Kirjan alussa on taas kertauksena selitetty lankadominanssit sun muut ja kirjan malleissa käytetyt langat ovat helposti saatavissa olevia. Lisäksi kirjasta löytyy lista eripaksuisista langoista, joten langan vaihtaminen on tehty helpoksi myös heille, jotka eivät osaa lonkalta heittää tai jaksa kiinnostua metrimäärien suhteesta grammamääriin.

Edellisen Villit vanttuut & vallattomat villasukat -kirjan arvosteluni löytyy täältä ja ensimmäisen kirjan ohjeella neulomani Pioni-lapaset täältä.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Parhaat nuppineulat ikinä

Postaus sisältää saatuja tuotteita: Nuppineulat saatu Prymiltä, kangas NOSHilta.

Sain hiljattain blogin kautta postia Prymiltä. Kuoressa oli jos jonkinlaista neuletarviketta ja lankaa, mutta kaikkein eniten innostuin nuppineuloista. Alkuvuodesta Prym toi markkinoille täysin uudelleen muotoillut neulepuikot ja innostuin niistä valtavasti ja bloggasinkin niistä. Näistä nuppineuloista en tiedä kyllä lainkaan, että miten uudesta innovaatiosta on mahdollisesti kyse, mutta voi veljet, että olen pähkinöinä näistä. Miten voikin olla, että joku on nyt oikeasti osannut ajatella nuppineulatkin täysin uudelleen!

Toki on mulla ennenkin ollut muitakin, kuin perus pyöreäpäisiä nuppineuloja, mutta sellaiset sydämet, tähdet ym nupit ovat olleet vain visuaalisesti kauniita, vaikka käytettävyys ei ole sen kummempi kuin pyöreässäkään. Näissä nimenomaan on ajateltu sitä käytettävyyttä, ihan törkeen hyvät päät!


Näissä on siis perinteisen pallonupin sijaan uusi muotoilu (easy grasp pins) ja näistä on todella helppo ottaa kiinni. Istuvat jopa minun nakkisormiini täydellisesti. Ei sillä, että normaalien nuppienkaan kanssa olisi isompia ongelmaa ollut, mutta nyt kyllä vaihdoin leiriä samantien, niin hyvät nämä ovat. Suorastaan imelää hehkutusta nyt taas, mutta voin kertoa, että mielipiteeni on täysin rehellinen, tekaistua hehkutusta ei voisi ostaa yhdellä rasiallisella nuppineuloja, eipä kyllä toisaalta rahallakaan, ihan niin helppo en ole.


Ja kaikkein parasta on se, että kun mulla on paha tapa onnistua ajaan ompelukoneella/saumurilla hyvin usein niin lähelle nuppineulaa, että sen poistaminen paininjalan alta on todella kettumaista hommaa, niin näistä sai otteen tiukassakin paikassa.


Nuppineulat olivat testissä kun ompelin tyttärelle leveähelmaista mekkoa. Päiväkodista kertoivat, että tyttäreni rakastaa pukeutua prinsessamekkoon ja tanssahdella muhkeiden helmojen kanssa. Tunsin heti piston sydämessäni, sillä hänellä on lähinnä joko paitoja tai sitten kapeahkoja tunikoita. Ihan vain muutama leveähelmaisempi mekko on ja kieltämättä olen huomannut itsekin, että hän niistä helmoista kyllä tykkäisi.


Niinpä leikkasin Noshilta blogiyhteistyön merkeissä saamani pupukankaan kellohelmamekoksi. Käytin perus raglanhihaisen paidan kaavaa, lyhensin riittävästi ja ompelin siihen kiinni vapaalla kädellä leikkaamani täyskellohelman. Taittelin siis kankaan useaan kertaan siten, että sain pienellä nipsautuksella leikattua ympyrän, jossa on keskellä paidan helman mentävä aukko (ja osasin kertalaakista mitoittaa sen oikein, yllättävää, vaikka insinööri olenkin!). Tällainen saksiminen toki aiheutti sen, että puput ovat pää alaspäin toisella puolen mekkoa, mutta ei voi mitään, ei ollut aikaa eikä jaksamista ylimääräisiin saumoihin ja kikkailuihin.


Nyt siis kelpaa pyörähdellä Antti Tuiskun tahtiin!


Mekosta tuli ihana ja tuo kangas on todella suloista, mutta ennen kaikkea, nuo nuppineulat räjäyttivät tajuntani!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Ensipakkasilla kerran

Sukka-Finlandian lämmittelysukkana on Lumi Karmitsan suunnittelemat "Keväällä kerran" -pitsipalmikkosukat. Minun tapauksessani näistä taisi tosin tulla ensipakkasilla kerran :D Mutta voi pojat, että on kaunis malli! Harmikseni ovat kokoa 38 eli en voi kuvata niitä jalassa, joten jalkapöydän palmikoita en pysty esitteleen. Kyseisessä sukkakisassa onneksi riittää sekin, että on kuvattu sukkablokeissa, vaikka en kilpailumielessä näitä neulonutkaan.


Lanka: Gjestal Maija (harmaa) ja Regia 6-fädig (valkoinen, saatu blogin kautta)
Puikot: 3 mm



Ohjeen saa tosiaan maksamalla Sukka-Finlandian osallistumismaksun ja kirjautumalla kilpailualueelle. Seuraava Sukka-Finlandian ohje putkahtaa vasta joulukuussa, mutta sitä odotellessa voikin yhteisneuloa Muita Ihanian marrassukkia, näistä vapautuivat sopivasti puikot siihen tarkoitukseen!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kaikki käyvät nyt Porkkalassa, joten minäkin halusin

Iski aivan jäätävä tarve päästä retkelle Porkkalanniemeen, koska "kaikki" suosikkibloggaajani ovat käyneet siellä nyt syksyllä, samoin pari työkaveria (yötä riippumatoissa) ja no siis aivan kaikki, joten väkisinhän sitä retkikateus iskee ja pakko lähteä itsekin. Yhtään en ottanut selvää yksityiskohdista, oletin vain, että autolla perille ja pakkasin lapset, miehen ja eväskorit autoon ja soitin pikkusiskolleni, haluaisiko lähteä koiransa kanssa mukaan. Ja toki halusi, Porkkalanniemi on hänenkin instafeedissä tuttu näky.

Parkkipaikalla vasta tajuttiin karu totuus, että kohde (meidän tapauksessa Lähteelä, ei niemen kärki) ei ollutkaan mallia autolla sisään, meillä ei ollut rattaita eikä kantoreppua ja taapero, joka joko kävelee 10 kilometriä tai ei metriäkään, valitsi tietenkin tänään sen "en muuten kävele metriäkään" -vaihtoehdon. Onneksi parkkipaikalta sai lainaan käteviä kärryjä, joista oli molemmat renkaat puhki. No, tulipahan treeniä kun vuorotellen vedettiin ja työnnettiin niitä jokunen kilometri.



Lapset diggasivat tottakai kärrykyydistä ja itseänikin onneksi lähinnä nauratti tilanne. Vaikka vähän kyllä tuli ikävä Brio Raceja ja tie oli niin hyvä, että siitä olisi selvinnyt hyvin matkarattaillakin tai toki kantorepun kanssa.


Perillä odotti valtava määrä pöytiä ja penkkejä evästystä varten sekä useampi keittokatospaikka. Osa pöydistä ja penkeistä oli vedessä, sillä merivesi oli korkealla. Tämän vuoksi meidän rantakallionäkymäkin oli huomattavasti erilainen kuin niissä toisten kuvissa, joista retkikateus iski.



Ihan luksusta nuotioritiläevästä muuten Paninit, joita saa nykyään ruokakaupoista! Tai on saanut jo pari vuotta, mutta joka tapauksessa, ihan parasta!








Sitten kuvattiin lapset kiipeilemässä siinä samassa puussa, missä kaikki muutkin ovat kuvanneet lapsensa kiipeilemässä.


Oli hankala saada kuvattua paikkaa ilman, että joka puolella olevat venelaiturit näkyisi. Paikka oli siis selkeästi suunnattu veneillä saapuville retkeilijöille. Palveluita (vessoja, roskiksia, keittokatoksia ym) oli tosi paljon. Ja tosiaan keittokatoksiin oli puita tarjolla.






Hieno paikka ja helppo tehdä matalan kynnyksen eväsretki (varsinkin jos ymmärtää ottaa pienimmille rattaat mukaan), mutta ei tämä meikäläisen osalta taida ihan jatkoon päästä.


----


LISÄYS: Me kävimme siis Lähteelä - Källvik -nimisellä alueella, ei ihan siellä Porkkalannimen päässä, kuten ilmeisesti suurin osa heistä, joiden retkikertomuksista inspiroiduin. Eli ehkä pitänee sittenkin ottaa vielä joskus Porkkalahomma uusiksi! Ihmekös tuo, että näkymä oli hieman eri, vaikka merivesi kyllä totisesti oli korkealla, kun pöytiä ja penkkejä lillui meren puolella, siitä ei päästä mihinkään. Joskus kannattaisi vilaista karttaa ennen kuin lähtee hötkyileen. Vaikka hyvä retki toki tämäkin.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Sukka-Finlandian mysteerisukat

Kuten tuossa jo aiemmin mainitsin, olen osallistunut Sukka-Finlandiaan ja siellä tosiaan julkaistiin lämmittelyohje tiistaina. Sen kimppuun en ole kuitenkaan vielä päässyt (eli kuten on ilmeistä, en nopeudesta lähde kisaan, enkä oikeastaan mistään muustakaan, kunhan neulon sukkia, yritän pitää hauskaa ja tuen hyväntekeväisyyttä), sillä puikot ovat olleet kiinni Sukka-Finlandian mysteerisukissa. Nyt viimein mysteeri on kuitenkin ratkaistu ja melkoinen mysteeri kyllä olikin! Aiemmin olen osallistunut vain sellaisiin mysteerisukkiin, joissa kuvio tai raidoitus on se mysteeri, tässä olikin mysteeriä koko sukan neulontajärjestys ja rakenne, sillä ensimmäisestä vihjeestä tupsahtivat patalaput.


Seuraavassa vaiheessa laput saivat pohjat.


Ja sitten sukkaan kärjet (tässä vaiheessa vielä huijasin, kun inhoan silmukointia niin tein kavennukset niin sanotusti loppuun saakka). Tässä myös malliesimerkki siitä, miksi kuvaan sukat aina sukkahousujen kanssa. Nyt halusin kuitenkin ikuistaa messevän ruhjeen sääressäni, mutta mustelma ylivaloittui kuvassa ja jäljelle jäi vain yleinen epäsiisti fiilis ja kurtulla oleva nilkkanahka.


Seuraavassa vihjeessä neulottiin samanlainen kavennusasia toisellekin puolen. Tässä jouduin jo oikeasti silmukoimaan. Se olisi kantapää.


Lopuksi purettiin tuo apulangalla tehty raita ja poimittiin siitä silmukat sukan varsia varten. Mielenkiintoinen sukka siis! Voi että, näitä oli kyllä kiva neuloa ja plussaa siitä, että ohje soveltui minkä tahansa kokoiselle langalle ja jalalle. Itsekin sain siis nelikakkoset. Malli on kyllä sen verran miehekäs etten välttämättä näitä itselläni pidä. Toisaalta sitten taas mun mies tuskin haluaa näin "värikkäitä" sukkia. Hienot ne joka tapauksessa ovat!



Ohje: Tiina Kaarela: Ilari (Sukka-Finlandian mysteeriohje)
Langat: Vuorelma Veto
Puikot: 3 mm


Ja sitten lämmittelysukan kimppuun! Varsinainen kisa alkaa tosiaan vasta itsenäisyyspäivänä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Halla

(Vanhana Apulantafanina tekisi mieli kirjoittaa otsikoksi "Hallaa peltipurkissa", mutta olkoon nyt pelkkä Halla.)

Koko syksyn lapset ovat sairastaneet, eikä olla päästy niin paljoa retkille, kuin mitä itse tykkäisin. Viikonloppu koitti taas ja aivan pakottava tarve päästä retkelle. Joku helppo drive in -kohde jossa lapset saisivat yskiä rauhassa. No, Kotkahan on aina hyvä idea! Olin keväällä bongannut instagramista jollain millä lie kotka-aiheisella hashtagilla kuvan hylätystä rautatiesillasta. Se oli sen verran kaukana ytimestä, että normaaleilla Kotkareissuillamme (bussilla autottoman siskoni luokse) ei sinne kovin näppärästi päästäisi, joten nyt oli hyvä sauma sille, kun oltiin liikenteessä omalla autolla. Pienellä googlettamisella selvisi, että Halla-nimisellä alueella olisi aika paljon muutakin jännää, kuin entinen rautatiesilta. Olisi autiota tehdasta ja uponnutta laivaa. Ei kovin lapsiturvallisia kohteita, mutta kolmen aikuisen voimin selvittiin hyvin. Kuten kuvista näkyykin, taaperoa pidettiin rattaissa ja esikosta talutettiin tai kannettiin harteilla. 


En todellakaan suosittele näitä kohteita lapsille, vaikka itse olimmekin varmoja siitä, että pystymme lasten turvallisuuden takaamaan (ja toki selitimme, että ominpäin tällaisiin ei sitten todellakaan ole mitään asiaa, mutta eipä nämä meidän lapset ominpäin muutenkaan minnekään vielä aikoihin pääse). Eli pesen käteni kaikesta moraalisesta vastuusta, jos joku tämän innostamana tänne lähtee ja putoaa sillan läpi mereen.


Sillassa nimittäin oli reikiä suoraan mereen. Puomit toki oli sillan molemmissa päissä, joten oletusarvo lieneekin, että silta on todellakin parhaat päivänsä nähnyt.


Jokin tällaisissa paikoissa kuitenkin kiehtoo, etenkin kun aiheena on rautatie ja me ollaan vähän junanörttejä.







Sillan toisesta päästä suunnistettiin kohti Hallan sahan voimalaitosta, joka siis on "hylätty tehdas".

Hieno ja kiehtova paikka päivännäöllä mukavassa seurassa, mutta tämän jälkeen lienee turha enää vinkua, että oman työpaikan (tehdas sekin) kellaritiloissa käyminen pelottaa.



Jonkin lähteen mukaan torniinkin olisi ainakin jossain vaiheessa päässyt, mutta sen verran itsesuojeluvaistomme kuitenkin toimii, että ei tullut mieleenkään sinne kiivetä.








Viimeisin ja kesyin kohteemme (vaikka romua ja lasinsiruja sielläkin ja toki hukkumisvaara) oli uponnut laiva, jota katselimme ihan vain rannasta käsin.





Lisäksi pääsimme ihaileen ihanaa syksyistä luontoa ja merimaisemia.



Vähän erilaisempi pieni seikkailu siis tällä kertaa!

Kaikki Kotka-aiheiset postaukset: täältä
Saman teemaisia muita postauksia: