Sivut

lauantai 30. huhtikuuta 2016

4 / 16

Ohhoh, huhtikuussa olikin vaikka mitä! Esikoinen täytti 4, käytiin Vantaan kaupunginmuseossa vauvojen museomaanantaissa, Korkeasaaressa, Kiasmassa ja teatterimuseossa sekä yöjunalla Oulussa. Junajuttuja oli myös Uusikaarlepyyssä museoradalla ja uutta violettiä flirt-junaa bongatessa. Ollaan ihasteltu kevään ensimmäisiä kukkia ja pyöritty Lapsimessuilla. Oli viinapäiväkin, jee! Suomalaisia neulepodcasteja perustettiin koko ajan lisää ja hurahdin vähän katseleen, nyt niitä on onneksi jo niin paljon että ei tarvitse enää katsoa kaikkia vaan esiin nousee jo selkeästi lemppareita.



Neulottua

Ommeltua

Virkattua ja näperreltyä

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Pyramidin muotoinen projektipussukka

Nyt kun kerta olen alkanut katseleen niitä neulevideopodcasteja, en ole voinut olla huomaamatta että tyypit intoilee jostain projektipussukoista. Itsehän olen tunkenut keskeneräisiä projekteja kangaskasseihin, monta samaan, ja vaihdellut tarpeen mukaan mitä olen roudaamassa mukaan minnekin. Jos ovat vaan kotona niin tuolla ne on yhdessä ja samassa säkissä kaikki. Tai no kaikki ja kaikki, eihän mulla yleensä edes ole kuin muutama keskeneräinen työ. Eli en tarvitse projektipussukkaa. Ompelin nyt silti semmoisen. (Lunttasin tästä Youtube-tutorialista, vaikka muoto on kyllä hernepusseista tuttu.)


Ei ole ollut tapanani hirveästi levitellä julkisesti mitä lapsi on kommentoinut osuvasti mutta en ehkä ikinä unohda mitä hän sanoi kun sain ensimmäisen testiversion nuppineuloille. Kirosin siis että ihan liian pieni paska tuli tästä. Kehoitti tekeen isomman paskan. Touché! (Ei normaalisti käytä sanaa paska, liekö edes tietää mitä tarkoittaa. Kunhan toisti perässä.)


Nyt mulla siis on aika jäätävän kokoinen tetra jonka käyttötarpeesta en ole vielä täysin vakuuttunut. Pyramidi muotona toki houkuttaa muumioimaan sinne eräänkin vielä pari päivää sitten kovasti intoilemani Stephen West -huivin. Virkkaan pari amigurumi-sfinksiä vartioiksi viereen. Palataan asiaan sitten myöhemmin, haha.



Kiva tuo oli kyllä ommella, teen toisenkin jos joskus sattuu taas oleen puoli tuntia aikaa istahtaa ompelukoneen ääreen ennen kerrostalohiljaisuutta. Tiedä vaikka joskus tykästyisi sulloon keskeneräisyyksiä omiin nyssyköihinsä.

Kangas Ikeasta (jäi yli kun ompelin siitä taannoin verhon), vuorikangas vanhaa lakanaa.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Moi, me käytiin taas Kiasmassa

Viimeksi kuukausi sitten käytiin Kiasmassa ihmettelemässä virkattuja asioita joihin sai mennä sisälle. Nyt oli auennut muihinkin kerroksin näyttelyt jotka kuulemma on tosi kivoja myös lapsille joten Museokorttia vinguttaen kärrättiin taas jälkikasvu paikalle. Unohdin kantorepun kotiin mutta olikin iloinen yllätys että vaunut sai ottaa näyttelytiloihin! Joskus ei saanut ja olen sitten luullut että nytkin/aina olisi ollut niin.

Choi Jeong Hwan näyttelyssä sai mennä värikkäistä muovitavaroista koostuvan teoksen sisään ja yhdessä huoneessa sai rakennella pikkuatomeilla (sanotaanhan niitä atomeiksi?). En ole erityisen taidesnobi vaikka Kiasmasta tosi paljon pidänkin. Jää kyllä aina kaikki suuremmat ja syvällisemmät merkitykset pohtimatta mutta onneksi taide kuuluu kaikille, myös meille vähän juntimmille, ja tällä tavoin sitä on todella mukava lähestyä etenkin lasten kanssa. Kun siis saa katsomisen lisäksi myös koskea.





Kokoelmanäyttelyssä oli taas ne hajupöntöt joita ihmeteltiin jo vuonna 1998 tms kun kävin ensi kerran täällä. Nyt jätin väliin imppailut ja hyvä niin sillä migreeni odotti illalla jo muutenkin. Mutta täytyy sanoa että paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa tuon ensivierailun jälkeen. Melkein 20 vuotta ja siinä ajassa on tapahtunut todella paljon suhteessa minä ja nykytaide. Onneksi.




Ja tottakai me käytiin se Ernesto Netokin vielä katsomassa. 



Pääsin muuten viimein "plussan puolelle" Museokorttini kanssa, noin kuukauden päästä jo vanhentuu. Hyvin siis ollaan kuitenkin kierrelty vaikka olikin loppuraskaus ja nyt sitten vauvavuosi meneillään. Käytiin myös Teatterimuseossa mutta siitä sitten erikseen jossain vaiheessa! Tykättiin!

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Me nähtiin se!

Tänään oli ensimmäistä päivää kehäradalla matkustajaliikenteessä uudenkarhea VIOLETTI flirt-juna!


Oltiin lähdössä muutenkin kylille ja ajateltiin että pakko kyllä nähdä se vaikka jouduttaisiin odottaan tunti. Ei jouduttu, sillä nähtiin se ikkunasta. Kyytiin ei vielä päästy mutta jos tässä joku päivä menisi ihan asiakseen lasten kanssa päivystään jollekin asemalle jossa on keskilaituri.


On tää niin siistii! :D

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Neulepodcasteja ja Stephen Westiä

Lempipuuhani takin kääntäminen.

Olen aina inhonnut mieheni kuuntelemia audiopodcasteja! Sitä kamalinta amerikan englantia, aiheesta joka mua ei niin kiinnosta (tietotekniikka ja mitä näitä nyt on), ja pahinta on se että kun niitä pitkiä jaksoja kertyy ja kertyy, kuuntelee hän niitä PUOLITOISTAKERTAISELLA nopeudella koska life is too short. Olen valittanut niistä niin paljon että niitä ei enää mun kuullen mistään soitella (olen kamala ihminen). Ja sitten olen toki vittuillut (anteeksi sanavalintani mutta näin se nyt vain on) siskolleni joka kuuntelee neulepodcasteja. Siis kuuntelematta itse pienintäkään pätkää, olen silti osannut aiheesta kuittailla. (En edes tiennyt että niissä on videokuvaa, luulin pelkäksi ääneksi kuten ne mieheni kuuntelematkin.) No siis nythän on niin että olen koukussa neulepodcastiin. Tuin kutomoon. Ihan niin ulkona en ole kaapista että olisin Youtubessa painanut seuraa -nappulaa mutta blogin kautta katson joka ikisen jakson vaikka järjellä ajatellen onhan se edelleenkin aivan käsittämätöntä. Joku puhuu viikottain tunnin kameralle ja esittelee lankoja ja neuletöitä. Hänen vinkeistään olen katsellut muidenkin neulepodcasteja. Aikani kuluksi. Tiedättehän se oma aika iltayhdestätoista aamukolmeen ja kun ei keksi mitä enää katsoisi Netflixistä.


Koska olen vasta aloittelija neulepodcastien katsomisessa, olen toki kysellyt kokeneemmilta että onko esimerkiksi pakko esitellä muki. No, kyllä se vain on tapana semmoinen. Aha. No entäs sitten nämä ja nämä jutut? Juu-u.


Katsomani podcastit edustavat myös sitä neulemaailmaa mikä mulle on jäänyt vähän etäisemmäksi. Se missä neulotaan Stephen Westin ohjeilla. Minäkin kyllä toki ne mallit tiedän ja seuraan Steppeä instagramissa mutta en ole koskaan neulonut niitä, sitä yhtä pipomallia lukuun ottamatta (Piece Out). Ne on oikeasti aivan liian artsyja ja värikkäitä jopa minun makuuni! Enkä ole muuten koskaan nähnyt kenenkään käyttävän niitä ellei kyse ole jostain neuletapahtumasta. No, mä nyt sitten kuitenkin otin puikoille Vertices Uniten. (Ja tämän jälkeen haaveissani teen Exploration Stationin). Tähän tautiin liittyy myös se että kysyy siltä siskolta, jolle on podcasteista naljaillut, lainaksi Cookie A:n sukkakirjaa.


Joten moi, olen Terhi. Olen alkanut katsoon neulepodcasteja ja neuloon Stephen Westin huiveja.

(Mainitsinko jo että inhoan huiveja ylipäätään jos ne eivät ole tuubihuiveja. Jep. Mutta neulon silti.)


Ja pahintahan on se että jos päätit että et ala seuraan ulkomaalaisia podcasteja koska se olisi aivan loputon suo, niin niitä kotimaisiakin perustetaan nyt kuin sieniä sateella.

Mutta älkää pelätkö, minä en perusta.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kovjoen museorautatie Uusikaarlepyyssä

Viime vuonna kun ajeltiin Pohjanmaalla, nähtiin Uusikaarlepyyssä museorautatie-opaskyltti. Koska ei oltu riittävän spontaaneja silloin, jäi paikka tsekkaamatta. Tällä kertaa pysähdyttiin suunnitellusti ja kyllähän tämä aina Kokkolan ABC:n taukopaikkana voittaa!


Nykarleby Jernväg on kapearaiteinen museorautatie pääradan vierellä. Tämä oli vielä kapeampi kuin pari vuotta sitten ajelemamme Jokioisten kapearaiteinen museorautatie. Ennen tätä meidän junainnostusta en edes tiennyt että Suomessakin on ollut muun levyisiä rataosuuksia kuin tuo mikä nykyään on käytössä.



Täällä on höyryjuna-ajelua heinäkuisina sunnuntaina. Alueella oli kuitenkin leikkipuisto josta oli iloa näin sesongin ulkopuolellakin. Ja oli siellä kissakin, ihanaa!




Ellei lapsi olisi niin kova junafani, olisi alue helposti voinut tuntua jopa aavemaiselta. Synkkä ja sateinen kevätpäivä, autiot ja ränsistyneet paikat, yksinäinen kissa...



Mutta nythän sitä oltiin vain niin innoissaan että askeleet muuttuivat iloisiksi loikiksi.




Oltiin kyllä ihan liekeissä koko perhe. Kannatti poiketa!







Veturitalliin ei tietenkään päästy kurkistamaan joten ne käytössä olevat veturit ja vaunut jäivät näkemättä.  Todennäköisyys sille että satuttaisiin joskus oleen huudeilla heinäkuussa sunnuntaina, on aivan häviävän pieni ja liian pitkä matka tänne on lähteä ihan vaan ajelulle Vantaalta.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Nallikarin kevät

Tänä keväänä ollaan kyllä luuhattu noita hiekkarantoja! Aurinkolahti Helsingissä, Yyteri Porissa ja nyt sitten Nallikari Oulussa. Kalajoen hiekat jätettiin kuitenkin väliin.

Kuten jo mainitsinkin, käytiin sukuloimassa Pohjois-Pohjanmaalla, josta mieheni on kotoisin, ja pidettiin tukikohtana Sokos hotel Edeniä, taisi olla meidän kolmas kerta siellä. Keskustahotelli oli ykkösvaihtoehto ennen lapsia mutta nyt on kiva käydä jäbän kanssa pulikoimassa kylpylän puolella kun voi vaan kylpytakki päällä viipottaa meneen ja hoitaa loppusuihkun ja pukeutumiset kaikessa rauhassa siellä huoneessa. Ja nyt kun ei oltu liikenteessä helmikuussa niin ulkonakin tarkeni viettää aikaa.


Meri oli vielä jäässä!!!





Mulla on vähän kroonista Oulukaipuuta yleensä mutta nyt ensimmäisen kerran sen jälkeen kun muutin sieltä pois (opiskelin siellä 2002-2004), tuntui että olen jo todella vieraantunut. Aika surullista. Mutta fiilis meni ohi kun siirryttiin hetkeksi keskustaan ja ajettiin Merikosken silloilta ja haisi sellu. Eihän tuo Nallikari ollut mulle ikinä mitenkään merkityksellinen paikka. Siellä nyt vaan sattuu oleen se hotelli missä lasten myötä ollaan alettu majoittuun.




Jäbän uikkarit olivat kuluneet aivan puhki (no, niitä on käytetty vauvasta asti eikä varmaan ikinä jää pieneksi) ja tytöllä ei sellaisia vielä ollutkaan. Etsin kaikki Lindexit, H&M:t yms läpi enkä löytänyt mieleisiä mutta ei taas olisi tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan sillä Citymarketista löysin aivan täydelliset ja aivan samaan hintaan kuin niissä ruotsalaisissa vaatekaupoissakin. Ne on Finnwearia, todella laadukkaan tuntuiset ja aivan ihanat! Tulee mieleen vintagesirkus ja Muumit. Parasta!



Kyllähän sitä Oulussa viihtyisi vaikka kaksi viikkoa! Nyt oli taas niin pikainen reissu että ei viitsinyt edes kavereille ilmottaa kun ei oltaisi kuitenkaan ehditty nähdä.



Mutta kiva se on lyhytkin reissu.