Sivut

tiistai 30. syyskuuta 2014

9 / 2014

Syyskuussa ompelin lisää lippapipoja ja Paapii inspiration -projektina yöpuvun lapselle. Puikoilta putkahti pipo kaverin lapselle ja karkkihuivi karkkineulekilpailua varten. Askartelupuolelta valmistui leikkikeittiö kirjahyllyyn.







Syyskuussa hehkutin paljon Mainiota (koska lapseni oli mallina), käytiin omenaretkellä, tehtiin isosiskon kanssa viikonloppureissu Kotkaan, ostin uuden laukun tositarkoituksella, pidin hoitovapaapäivä/pekkasputken ja karattiin maalle sekä "juhlin" 31-vuotissyntymäpäivääni. 

Uusi banneri

Kuka muistaa vielä tämän? Ihan blogin alkuajoilta, 2008. Reps!!!


Liian pitkään tätäkin jo katseltiin:


Kuvankäsittelyä en osaa yhtään sen enempää kuin koskaan aiemminkaan mutta tällä kertaa luotin vain skanneriin ja tuurilla tuli aika suht valkoinen tausta (jos ei yrittänyt korjata liian haaleena toistuvaa tussijälkeä) joten uponnee tuohon hyvin kun mitään läpinäkyviä taustoja en siis tosiaan osaa tehdä. Tällä mennään. Otin samalla blogin sivuista violetin taustan pois sillä on kai enemmän tätä päivää olla valkoinen. Sisältö ei kuitenkaan valkoiseksi muutu joten ehkä tähän silmä tottuu.

Tässä se siis on. Uusi banneri ja ulkoasu.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Viikon materiaalit!

Tällä viikolla on tullut saatua ja hommattua ihan kunnioitettava märää kässämatskuja! Olin viisi päivää kotopuolessa ja sillä välin posti oli tuonut Verson puodista tilaamani räsymaton näköisen trikookankaan (jonka tietenkin toivoin saapuvaksi ennen reissua jotta olisin voinut ommella äitini saumurilla ja omakotiasumisen suoman läpi yön koneen hyrskyttämisen turvin mutta aina ei voi voittaa). Tilasin heti kättelyssä kaksi metriä niin ainakin riittää hetkeksi, on meinaan sen verran ihana kuosi ja kun tuolta Verson puodista kaikki kankaat loppuu aina tyyliin 10 minuutin kuluttua siitä kun ne on ilmestyneet nettikauppaan.


Posti oli tuonut myös lukijani lähettämät VR-napit jotka hän oli löytänyt kirpputorilta. Olen näistä aivan liekeissä! Miten mahtavaa että joku on vienyt nämä kirpulle! Johonkin vaatteeseen nämä täytyy kyllä jäbälle ommella ja mietin jo sitäkin että voisi itselleni tehdä korvikset, oi oi! Kiitos vielä aivan tuhannesti Elmo!


Itsellänikin kirppisjumalat olivat suotuisia kun kotopuolessa käydessäni löysin (Barbapapa-puupalapelin, Tuomas Veturin ja hienon paidan lisäksi) muutamalla eurolla metritolkulla Tampellan puuvillakangasta. Joo, se on nyt rypyssä koska pesin sen heti. Ensi kesäksi pojalle housut tästä ehdottomasti ja itselleni hame vaikka heti.


Ja koska nyt on Dropsin merinoale, poikkesin mummulareissulla tietenkin myös Tapsalla ostamassa kasan merinoa. Joo, ennen mulla oli aina hyvin maltilliset lankavarastot mutta pahoin pelkään etten ole enää ihan maineeni veroinen. Tosin tiedän kyllä mitä näistä teen joten ihan en vaan varastoon ostanut halvasta hinnasta seonneena tälläkään kertaa.


Kas noin, mistäköhän sitä alottaisi :D

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kirjahyllyyn upotettu leikkikeittiö

Kun näin Projektila-blogissa kirjahyllyyn tehdyn leikkihellan, tajusin heti että haluan tehdä sellaisen myös! Ja Pinterestistä löytyikin sitten jo vaikka ja mitä sopivilla hakusanoilla! Meillä ei ihan kovin paljoa leikkikeittiöleikkejä harrasteta mutta sen verran kuitenkin että Ikean kattila- ja kauhasetit on pojalle hommattu. Tietenkin olen haaveillut leikkikeittiöstä jotta pääsen itse räpeltään ja onhan se nyt hyvä tarjota virikkeitä. Kuitenkaan en koskaan (ennen tätä) keksinyt että minne sen hellan oikein sijoittaisi. Tuo hylly ei ole varmastikaan kovinkaan montaa kertaa missään kuvissa näkynyt mutta se on siis meidän dvd/konsolipelihylly. Kun jäbä oli vauva, tyhjennettiin alimmat hyllyt ja nostettiin rojut koko hökötyksen päälle. Koskaan ei alimpiin hyllyihin mitään sitten tilalle laitettu, joskus on torkkupeitto saatettu kääriä sinne sohvalta lojumasta. Siinä se siis oli ollut koko ajan silmieni alla: potentiaalinen paikka hellalle!


"Kaakelit" on jäbän vanha tabletti ruokapöydästämme, hella on tehty valkoisesta ja mustasta sisustuskontaktimuovista. Kukkatarrat ovat kaakelitarroja ekasta yhteisestä kodistamme jolloin nuukuuksillani kiinnitin ne sinitarralla jotta hyvät kukat ei jää sinne meidän muuttaessa pois. Järkevää, sillä nyt niille löytyi paikka. Toisen reunan "drunk octopus wants to fight" -naulakot ostettu Tigerista, kattilat ja kapustat tosiaan Ikeasta. Ompelin patalapun ja patakintaan tilkuista, paistetun munan virkkasin ja se onkin toistaiseksi ainut leikkiruoka. Sitä onkin sitten hyvin ahkerasti paisteltu. Onneksi muita konkreettisia leikkiruokia odotellessa voi keitellä monet mielikuvituskalakeitot!






Ja voi morjens mitkä kuvat. Se siitä luonnonvalosta sitten, nähdään taas keväällä. Olen kuitenkin niin innoissani tästä keittiöstä etten malta odottaa vapaapäivään jolloin olisin auringon kanssa yhtä aikaa kotona. Olen just se jonka on pakko saada blogata heti!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Syyssiivo

Löysin muutama viikko sitten kaapin perältä joskus vuosia vuosia sitten kirpparilta ostamani verhon. Innoissani ajattelin että laitan sen syksyverhoksi olkkariin. Nyt kun se killuu siellä, tajusin että miksi en olekaan sitä käyttänyt. Kukkakuviossa on niin huono kontrasti eri sinisten sävyjen välillä että verhosta erottuu käytännössä vain nuo valkoiset osat ja se näyttää hölmöltä. Noh, olkoot siinä kunnes mieli vaihtuu jouluisemmaksi. Sitten päätynee takas kirpparille. Kaivoin myös pehmosadepilven kesäteloilta jälleen esille ja sesongin mukaan hääkuvakin pääsi paraatipaikalle. Valokuvatulostimesta taioin Mainiokuvankin esille suurennosta odotellessa. Lisäksi siivosin kirjahyllyyn kertyneet ryönäkasat. Pitäisi useammin kutsua vieraita, niin tulisi tälleen järkkäiltyä. Mutta kyllä tuo synkkä verho riitelee aika pahasti noiden sohvatyynyjen kanssa. Taas mennään...








Ps. pajunkissat sai sittenkin vielä jäädä. Eipä tarvi ensi keväänä kerätä uusia.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Eiran langat, bloginumero

Tämän syksyn Eiran langat -lehti on bloginumero eli kaikki ohjeet on bloggaajien tekemiä. Minulla oli suuri kunnia toimia yhtenä suunnittelijana ja nyt lehti on mennyt painoon! Lehteä siis jaetaan sitten kun sen aika on, Eiran lankojen jälleenmyyjien liikkeissä ja tietenkin itse Eiran langat -lankakaupassakin (ja Tampereen kässämessuilla!) Onko vähän huikeata saada oma neuleohje lehteen jota saa esimerkiksi Helsingin keskustan Stockmannilta? No on! Ja että oman neuleen on kuvannut joku muu kuin itse, joku joka oikeasti osaa (Jonna Hietala). Tietenkin tuli suorituspaineet ensinnäkin siitä että onko mun tyyli lainkaan yhteensopiva Eiran luksuslankoihin ja aiempien lehtien hillityn tyylikkäisiin neuleisiin. Yksiväriseen en pystynyt eikä todellakaan siis tarvinnutkaan vaan ihan oman näköistäni tilattiin. Tein kuitenkin omaan silmääni hyvin hillityn, lehdessä sitä kuvaillaan reippaan väriseksi :D Lehti tulee siis painosta mahdollisesti lokakuun puolessa välissä, varmasti hehkutan sitten lisää! Sen verran kerron että nimesin ohjeen teiniaikaisella "taitelijanimelläni".


Olin unohtanut lähettää neuleen ja kirjoitetun ohjeen kylkeen oman kuvani ja kun sitä viime hetkellä kyseltiin, napsasin kauhealla paniikilla lapsen päiväuniaikana omakuvan. Kameran jalusta oli hukassa joten rakensin viritelmän keittiöjakkarasta, lapsen parkkihallista ja palikkalaatikosta. Itselle neulepuikot käteen ja virnistys naamalle. Hävetti kun näin hienon mahdollisuuden tullessa olisi voinut oikeasti panostaa mutta tiiättekö kun toi on oikeastaan just hyvä ja just mun tyyliä joten ei sen parempaa kuvaa olisi varmasti saanut vaikka olisi miten kauan enemmän meikannut, puunannut ja säätänyt valotuksia. Nyt se komeilee profiilikuvanani aika monessakin paikassa ja kohta siis myös tämän vuoden Eiran langat -lehdessä.



Joten nyt puikot valmiiksi odottamaan, kohta se on täällä! (Oma ohjeeni tosin ei ole ihan noin paksuilla puikoilla tehty kuin mitä pidän kuvassa kädessäni, heh.)

torstai 18. syyskuuta 2014

Tositarkoituksella

Olen siinä iässä etten halua enää ostella koko ajan laukkuja ja vaatteita jne vaan haluan että asiat joista pidän, olisivat käytännössä ikuisia. Nykyään aika mahdotonta. Ostin kaksi vuotta sitten Marimekon pienen canvas-olkalaukun koska äitiydittyäni koin että pieni laukku omille tavaroille on hyvä kun siinä isossa (reppu tai kassi) on sitten se arsenaali lapsen kamoja. Olen käyttänyt sitä laukkua käytännössä aina ja se on kulunut aivan hirveäksi, siinä on reikiä, värit ovat kulahtaneet ja se on tosiaan niin paskan näköinen etten halua sitä enää käyttää. Pesin sen koska luulin että on likainen mutta se ei ollutkaan likaa, se oli vain niin kulunut. Vetoketjut on sentään ehjät, siitä kiitos. Mutta muuten aika turha luulo että siinä nyt elinikäinen kumppani olisi. Tuli aika ostaa uusi laukku.

Ja se oli jopa 5 euroa halvempi kuin se Marimekon äkkiä kulahtanut ja oikeastaan aika rumakin veska. Tämä olisi TÄYDELLINEN jos sitä saisi vähän iloisemman värisenä mutta kyllä mulle ruskeanharmaakin kelpaa kun muuten on niin nätti ja toivon mukaan laadukas.





Fjällräven G-1000-kankaista, vuoden takuu! Kuvailin sitä tänään kännykällä innoissani bussia odotellessa. Nuo kengät ei varmastikaan ole kovin pitkäikäiset mutta se ei sen vuoksi haittaa sillä ostin ne ihan vain ysärifestareita varten alennuskopasta joten on vain mukavaa extraa että niitä voi käyttää myöhemminkin. Kun ne sopivat niin helkkarin hienosti uusiin Mainion ribbilegginsseihini (jotka sain Mainiolta) ja ysärifibat voi täydentää R-collectionin anorakilla joka muuten on varmasti kaikista eniten elinikäinen tositarkoituksella-takki mitä mulla on koskaan ollut. Tuo tumma takki mikä näissä kuvissa vilahtaa, on Marimekon, sikahintainen, itse ostin hurjalla alennuksella mutta olen joutunut ompeleen aivan liian monta irronnutta nappia takaisin ja paikkaan reikiä sieltä ja täältä että oikein suoraan sanottuna vituttaa. Kuvittelin nimittäin sitä ostaessani myös että tässä nyt on takki loppuiäksi. Eipä ollut.



Ei nyt kuitenkaan mainita siitä että itse asiassa olin Partioaitassa (josta laukun ostin) sen vuoksi että katselin samaisen merkin Kånken-läppärireppuja kun edellinen on niin KULAHTANUT ja rei'illä. Mutta se ei olekaan tätä G-1000 -matskua ja se on sentään palvellut jo ihan älyttömän pitkään verrattuna näihin mitä tässä merkinnässä haukuin joten en repun laadusta nyt valita. Uusi reppu jäi toistaiseksi vielä ostamatta joten vanhalla mennään edelleen.

Niin että tämä laukku, Mainion ribbileggarit ja R-collection anorakki, siinä on mun syysvarusteet mukaan lukien nuo ysärikengät kunnes niistä aika jättää.

Anorakkikuva 2,5 vuoden takaa jolloin tukkani oli vielä punainen ja silmänalusista voi syyttää sitä että olin juuri pari viikkoa sitten synnyttänyt pikkukeskosen vastasyntyneiden teho-osastolle. Näytän kuitenkin freesimmältä kuin mitä nykyään joten mitäpä sitä uutta kuvaa ottamaan.


Huh miten off topic mutta kuten olette huomanneet, työt ja äitiys ja pelkästään käsitöiden ympärillä pyörivä blogi olisi aika hiljainen yhdistelmä ja mä nyt vaan tykkään blogata.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

#karkkineule

Pirkka, Novita ja Fazer järkkäsivät Karkkineulekilpailun ja aihehan kolahti muhun ihan täysillä. Siis kilpailu tai ei mutta hei, neuloa voi muutakin kuin kettukarkkeja tai Marianneraitaa vaikka toki itsekin ängin myös niitä mukaan. Siinä se on, karkkihuivi ja pisteenä iin päällä vihreä kuula -tupsut. Nopeasti sai neulottua kun samalla fiilisteli että mitä karkkia sitä seuraavaksi neuloisi. Niin huom, NEULOISI, ei söisi!!! Ja kuten näette, mulla riitti itsekuri olla ostamatta karkkeja kuvausrekvisiitaksi! (Tai sitten olen mussuttanut erinäisistä syistä viime aikoina vain Cloettaa...) Vähän turhan lyhyt se ehkä on mutta olen sellainen hikikaula etten noin paksua pystyisi moneen kertaan ympärilleni kietoon ja luotan siihen että se venyy käytössä.

Langat Novita 7 veljestä, puikot 4 mm. Neulottu pyörönä.





Huivista löytyy siis green ballsien lisäksi punaista ja sinistä Mariannea, salmiakkia, Suffelia, Pätkistä,  Da Capoa, huono yritys Kismettiä, Fazerin sinistä, "kettukarkkeja", vaaleanpunainen raita joka kuvastaa Geishaa, Avec-pastilleja, Omareita ja sitä ylihyvää suklaata jonka päällä on kerros valkosuklaata. Löytyykö kaikki? Jeij!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Koittakaa viihtyä, tämä ei ole stadi

Kun purkauduttiin bussista rinkan ja rattaiden kanssa Kotkan linja-autoasemalla, tuli joku paikallinen ukkeli jutuille ja kun small talkit oli saatu päätökseen ja käynyt ilmi että bussimme tuli Helsingistä, huikkasi hän meidän lähtiessä jatkaan matkaa että "koittakaa viihtyä, tämä ei ole stadi". Nauratti sillä todellakin aiottiin viihtyä! Kaksi päivää Kotkassa ei riittänyt mihinkään, vielä olisi kolmannellekin päivälle ollut ohjelmaa mutta viikonloppu on harmillisen lyhyt. Viime päivinä jo postasinkin Maretariumista ja Päätepysäkki -ravintolavaunusta, tässä olisi nyt kuvatykitys siitä kaikesta muusta: Possomunkit, Sapokan vesipuisto, Veistospromenadi, Sibeliuksen puiston leikkialue (bussi!!!), Katariinan polku ja meripuisto, yksi pippelin näköinen sisäänkäynti ja Merikeskus Vellamon ympäristö (sisälle ei ehditty). Vuosia harkittu aivan ihana viikonloppureissu, tuntuu kuin olisi ulkomailla käynyt!




























Kesäretket on ihania mutta niin on syksyretketkin! Eikä talvi- ja kevätretkissäkään mitään vikaa ole ;)