Sivut

maanantai 5. joulukuuta 2016

5

Pilli ja Pulla menivät marjaan. Tilasin Verson puodista ensin punaista nurinkurin-kangasta tyttären mekkoa varten ja kun olin ommellut sen valmiiksi, tajusin haluavani sinisestä vastaavasta pojalle paidan. Ja ei kun uutta tilausta vetään.

Hassulta näyttävät näin vierekkäin, pieni mekko ja vähän isompi paita. Puolukka ja mustikka.


Ja hillittyjä poseerauskuvia oli tietenkin taas turha kuvitella saavansa. Vaatteet ovat livenä paljon kivemman näköisiä, kuin tässä.



Mutta söpöjä ovat! Ja hyvin onnistuivat ompelut, vaikka edellisen mekon kanssa meinasikin loppua usko ja toivo. Ihan jotain peruskaavoja vain, mekkoon vähän leikkasin vapaalla kädellä muotoa helmaan.


Neuleaiheinen kuosi miellyttää tietenkin erityisesti äidin silmää.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

On Lankoski ja sitten on Langinkoski

Terveisiä taas Kotkasta! Tulin lasten kanssa käymään siskoni luona ja kauniin pakkaspäivän kunniaksi lähdettiin retkelle Langinkoskelle. Nimi kuulosti jotenkin todella tutulta ja olin melko vakuuttunut että kotopuolessa on saman niminen koski. Onneksi kuitenkin tarkistin, sillä ei ollut, melkein sama vain. Joka tapauksessa vähän hämmentävää. Varsinkin kun tämä Kymijoen suisto on aivan eri kokoluokkaa. Mutta tosiaan, nyt ei oltu retkellä Lankoskella, hehe. Ja googlettamalla selvisi, että niitäkin on useita.


Itse en ollut jostain syystä ottanut lainkaan etukäteen selvää, millaisesta kohteesta on kyse. Sen vain tiesin, että se on nähtävyys, sillä olen nähnyt paikasta esitteitä muissa Kotkan kohteissa.


Siellähän tosiaan siis on kosken lisäksi kaikenlaisia historiallisia rakennuksia (mm keisarillinen kalastusmaja) ja suistoalueella oli ilahduttavan paljon rakennuksiin mätsääviä punakaiteisia siltoja. Siis todellakin paljon.



Koski itsessään oli upea. Sen pauhaava ääni kuului jo kauan ennen kuin vettä näkyi horisontissa. Rakastan koskia. Ne ovat upeita, mutta pelottavia. Kevättulvien aikaan vähän liiankin pelottavia, mutta näin pakkaspäivänä joulukuussa vain ja ainoastaan upeita. Oli siellä onneksi aidattu niitä reittejä. Ja paljon penkkejä, joissa istua ja ihailla maisemaa. Ei huomattu mitään nuotio/grillipaikkaa, mutta eipä meillä kyllä mitään eväitä täällä edes ollut. Kesäisin alueella on kahvila.

Vähän täytyi kyllä nolona katsoa karttaa että miten hemmetissä täällä voi ylipäätään olla koski, jos kerta Kotkansaari on saari meressä. Kyllä sitä taas vähän tunsi itsensä tyhmäksi. Matkailu avartaa, onneksi! Ja nyt siis tiedän.



Aiemmin olen tosiaan käynyt Kotkassa lähinnä vain syksyisin ruska-aikaan ja todennut Kotkan olevan kaikkine puistoineen upea syksykohde. Pakko sanoa, että toimii kyllä talvellakin. Ja onneksi meillä on täällä nyt yöpaikka niin varmasti nähdään vielä Kotkan kevät ja kesäkin. Eiköhän täällä nähtävää riitä.






Lapset olivat taas aivan pähkinöinä metsäretkestä, vaikka tämmöinen valmisreittiretki taas olikin.

4

Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap. Tämä postaus onkin samalla myös Käsityöblogit-FB-ryhmän joulukalenteriluukku.


Keskeneräisten töiden kassin pohjalla oli viime vuodelta virkattu iso tip tap -palanen, josta piti tulla osa isompaa kokonaisuutta, mutta ei sitten tullutkaan. Kaivoin sen nyt esiin ja mietin, mitä ihmettä sillä tekisin. Tyynyjä ei tosiaan tarvita, ja tuota lankaa mulla oli jäljellä enää ihan todella pieni nöttönen, joten virkkasin muutaman lisäkerroksen ja ompelin siitä kassin.

Suomen langan Molla kalalanka (18-säikeinen), 3 mm koukku.


Kassin takakappale on kaksinkertaista lakanakangasta ja hihnoiksi etsin kirpputorilta sopivaa vyötä. Ja sellainen totisesti löytyi, kunnon blingblingiä!


Kauniisti kiiltävät kullanväriset kahvat ovat kuin piste iin päälle mun jouluostoskassiin. Tästä tuli hienompi, kuin olisin osannut edes kuvitella!


Mutta kuten tyypillistä, kukaan ei ole tajunnut että siinä edes lukee mitään. Erikseen saanut rautalangasta vääntää jokaiselle. Pääasia kuitenkin, että itse tiedän ja että kassi tekee minut onnelliseksi. Ja näissä kuvissa teksti kyllä erottuu vielä huonommin, kuin livenä. Oli hankaluuksia taas kerran tarkennuksen kanssa.

lauantai 3. joulukuuta 2016

3

Tämä paita on hyvä esimerkki siitä, kun idea iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joku päivä näin jotain aivan muuta, mutta siitä tuli välittömästi mieleen että hei, entä jos piirtäisi paitaan sellaisen kuvion, kuin mitä perinteisesti neulotaan islantilaispaitoihin. Luonnollisesti hommaa lähdettiin kokeileen perheen pienimmän bodyyn ja kyllä, sehän toimii! Musta kangasmaalini oli valitettavasti päässyt kuivahtaan ja kun jatkoin sitä vedellä, ei ihan mennyt nappiin sekään. Eli aika epätasaista jälkeä tuli, mutta tämä olkootkin siis vain prototyyppi. Tiedän kokemuksesta että tuoreella maalilla ja kunnon siveltimellä onnistuisin kyllä. Joten vastaavanlaista tullaan ehkä näkeen myös jatkossa.




Tähän vielä tyllihame kaveriksi ja joulujuhliin!

perjantai 2. joulukuuta 2016

2

Tämä joulutyyny on pyörinyt mielessä jo kaksi vuotta. Siitä asti kun sen ohje oli Mollie Makesin jouluerikoisnumerossa. Tälle vuodelle viimein sain sen toteutukseen asti, värivalinta turkoosi ja valkoinen sopivat olohuoneemme jouluväreihin. Vaikka ohjeessa oli kyllä mainittu tyynyn koko, tuli sen pienuus silti vähän yllätyksenä. Mutta ei se mitään, nätti on kuin mikä! Laiskuuksillani neuloin vain etupuolen ja taustana on saman väristä lakanakangasta, jota sattui jopa oleen varastoissa valmiina. Vetoketjunkin ompelin ja onnistui täydellisesti. Ohjeessa kuvio oli päällekirjottu silmukoita jäljentäen, itse tein kirjoneuleena, koska se on mulle mieluisampi tapa.


Ohje: Nordic Nightscape Cushion
Lanka: Drops Cotton merino
Puikot: muistaakseni 3 mm



Ja oikeastaanhan eihän tässä ole mitään niin jouluista, etteikö sitä voisi pitää sohvalla koko talvea.


Äh, näkyikö poro?


torstai 1. joulukuuta 2016

1

Hei huomenta, nyt on joulukuu! Ensimmäisenä kerron heti räsymattokynttilöistä, sillä ne ovat vilkkuneet instagramissani koko syksyn. Kaikkihan lähti siitä, kun isosiskoni teki alkusyksystä muuttoa ja kysyi, haluanko pussillisen kynttilänpätkiä vai heittääkö hän ne roskiin. Loput voitte jo arvata. Eli otin kynttilät tietenkin huostaani ja aloin googletella ideoita. Olen siis joskus parikymppisenä tehnyt itse kynttilöitä, joten laji sinänsä oli tuttu, kaipasin vain jotain uutta ideaa. Ja sellainenhan toki löytyi, eli räsymattokynttilät. Diagnoosi: sisustusmania -blogissa oli ohje parin vuoden takaa ja sitä muokaten lähdin hommiin. Ostin sydänlankaa ja muutamaa eri väristä kynttilävärinappipussia, sekä Prisman poistolaarista muutaman tosi halvan värillisen pöytäkynttilän ja miehelle Pringlesejä jotta saan purkeista muotteja.

Uhrasin steariinin sotkettavaksi vanhan kattilan, puukon, mittakannun, patalapun, haarukan, sukkapuikon, leikkuulaudan ja askartelualustan, joten kynttilähommia pitänee tehdä jatkossakin. Muotteja löytyi kaapeista lisää, samalla vaivalla kun toki tekee useammankin kynttilän eikä ne Pringlesit niin hyviä ole. Hommaan tuhraantui myös puisia pyykkipoikia, kertakäyttöisiä foliopiirakkavuokia ja paljon talouspaperia. Ja sanomattakin on selvää, että vähintään yksi muoteista kusi iloisesti ensimmäisen sulan steariinisatsin ympäri pöytiä kaikista suojatoimenpiteistä huolimatta. Kuuluu asiaan.


Räsymattokynttilässä siis ideana on tehdä monivärinen raitakynttilä, kuten nimestä voinee jo päätellä. Edellinen kerros pitää ehtiä hyytyä riittävästi ennen seuraavaa, joten homma on hidasta, vaikka olisi miten toimivat jäähdytyssysteemit. Itse sulatin kynttilät vesihauteessa, enkä suoraan kattilanpohjalla, koska olen sen verran nössö. Toki minulla silti oli kattilan kansi ja sammutuspeitekin käden ulottuvilla.


Tein kynttilöitä kolmena iltana myöhälle yöhön. Kahtena peräkkäisenä raitoja, sitten parin päivän päästä täytin keskelle muodostuneen kolon ja tein viimeisen raidan. Jälkiviisaana täytyy todeta, että viimeisen kerroksen väri olisi kannattanut miettiä tarkkaan sillä se dominoi tosi paljon ja määrää koko kynttilän tunnelman. Näistä tuli aika synkkiä, koska ylin raita on tumma sininen.


Kuudesta kynttilästä yksi katkesi siinä vaiheessa, kun tuli aika jättää muotti. Yksi oli niin pahasti jumissa että piti avittaa saksilla ja saksista tuli ikäviä naarmuja kynttilän pintaan. Muut onnistuivat hyvin. Pringelespurkkimuoteista jäi tuollainen harmahtava pinta (kaksi oikeanpuolimmaista).


Kova homma näistä oli, mutta oli todellakin sen arvoista, nämä ovat aivan mielettömän hienoja ja kivoja! Osa menee tietenkin joululahjoiksi.


Ja se naarmuttunut ja katkennut jäivät tietenkin omaan käyttöön.



keskiviikko 30. marraskuuta 2016

11 / 16

Marraskuu hujahti ohitse vähän huomaamatta. Oli melkein kuin joulukuu, sillä laskettiin niin paljon mäkeä, oli tosi paljon lunta, tuli riitaa naapurustossa siitä, että saadaanko mennä pulkalla taloyhtiön nurmikolta, leivottiin tosi monta kertaa pipareita ja olen tehnyt jouluhommeleita blogijoulukalenteria varten. Oli myös isänpäivä, enkä ollut jaksanut paskarrella lasten kanssa mitään sitä varten. Vieläkin nolottaa. Marraskuun kohokohtana tietenkin Suomen kädentaitomessut Tampereella! Ja sitten oli yhdet häätkin. Erityisemmin ei ehditty ns retkeileen, Keravalla käytiin katsomassa virkattua taloa ja Lahden sukulointireissun yhteydessä käytiin Apulandiassa.


ommeltua:

neulottua:

tiistai 29. marraskuuta 2016

Uusi Pikku Kakkosen sovellus

Lapset ovat olleet viime viikkoina tärkeän tehtävän äärellä, ovat saaneet testata ennakkoon uutta Pikku Kakkosen sovellusta. Vanha sovellus on ollut tosi paljon käytössä esikoisella, ja valitettavasti itse olin jo lopen kyllästynyt kuunteleen niitä samoja vanhoja Hertan maailman riimittelyjä, jotka puskevat läpi suunnilleen unissaankin. Toivottu uudistus siis ainakin tälle sivustaseuraajalle!


Uudessa sovelluksessa on paljon myös taaperolle sopivia renkutuspelejä joita vaihtaakseen ei tarvi osata valita mitään, sen kun vaan sivusuunnassa liikuttaa sormella. Vanhaa Pikku Kakkosen sovellusta ei meidän 1-vuotias ole käyttänytkään, mutta uutta testaili innokkaasti. Hauskat hahmot, värit ja äänet valloittavat. Tällä pelastetaan vielä niiiiiiin monta kiukkuhetkeä paikoissa, joissa olisi hyvä saada taapero pidettyä tyytyväisenä kanssaihmisten huomioimisen vuoksi. (Mitään peliaikaa ei meidän 1-vuotiaalla tietenkään siis vielä ole, eikä semmosta osaa vaatiakaan.)


Sovelluksessa on animoitu uudelleen tutut Heikki ja Nalle -hahmot (Heikki? En tiennyt että se on poika) ja he ovat todella suloiset! Jopa tämä 80-luvulla valtavasti traumoja "varokaa heikkoja jäitä" -pätkästä saanut hyväksyy!

Ja mitä tulee Hertan maailmaan, kyllä, se löytyy uudestakin, mutta pelit ovat uudet. Sattui ainakin meille todella ajankohtainen kirjainpeli, sillä esikoinen on juuri nyt todella kiinnostunut kirjaimista.


Itsekin kokeilin joitain pelejä, ja haastetta riitti ainakin yhdessä sokkelopelissä aivan hermojen menetykseen saakka. Mutta enimmäkseen ovat mukavia hengailupeliä, joissa ei hermoja tarvitse turhaan kiristellä ja esikoinen on itse tajunnut about kaikesta, mitä niissä on tarkoitus tehdä. Ja samoin toki taapero niistä pikkuisten "peleistä".


Testitiimimme 1 v, 4,5 v ja 33 v antavat vahvan peukun uudistuneelle sovellukselle! Erityiskiitos tosiaan siitä, että on erikseen isompien ja pienempien lasten juttuja ja vielä siten, että pienten puolelta ei helposti eksy isompien peleihin, joista pitää osata erikseen avata ja sulkea ne.


Uuden sovelluksen saa päivittämällä vanhansa tai lataamalla sovelluksen sovelluskaupasta. Uusi versio korvaa vanhan kokonaan, eli varaudu tähän mikäli vanha sovellus oli erityisen rakas. Mutta uskon, että tämä uusi on kenen tahansa mielestä aivan tosi kiva!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Blogijoulukalenteri tulossa, sen kunniaksi arvonta

Yhteistyössä Kaupunkilanka / langat saatu arvottavaksi

Se on kohta joulukuu, ja viimein täällä blogissakin alkaa tapahtua, kun tuuttaan tänne 24 päivässä kaikki käsityöt, mitä olen koko syksyn tehnyt. Heh. Eli joulukalenteri on tulossa. Samaan tapaan kuin viime vuonnakin, eli aika tavanomaisia blogipostauksia, mutta joka päivä, ja jouluun liittyen.

Kun esittelin tässä kuussa tekemiäni projektipusseja ja kyljessä oli kangasarvonta, kysyttiin, että voisinko arpoa projektipussinkin. En tunnetusti ole mikään blogimaailman innokkain lottotyttö, mutta joulun vuoksi kuitenkin sen verran höövelillä tuulella, että ompelin pussukan ja pyysin vielä kylkiäiseksi Kaupunkilangalta kaksi kerää Keskustori-lankaa.



Keskustori on ohutta, moniväristä sukkalankaa. 100 gramman kerässä on 400 m lankaa. 75 % villaa, 25 % polyamidia. Puikkosuositus 2-3 mm.



Pussukka on ommeltu kirpparilta ostetuista kankaista, jotka on toki pesty heti kotiin tuotua 60 asteessa (ja sitten marinoitu kangaskaapissa vuosikausia). Jos tämä on ongelma, älä sitten osallistu arvontaan. Päällikangas on oletettavasti alunperin Ikeasta, vuorikangas on Tampellaa. Sisään mahtuu molemmat lankakerät ja jää vielä tilaakin. Pussukassa on siis myös ns pohja, eli pysyy pystyssä.

Laitan lähtevään pakettiin sitten toki vielä suklaata, en vain voinut ostaa sitä etukäteen mielen heikkouden vuoksi, tiedättehän.


Osallistua voi kommentoimalla tähän postaukseen, mikä jouluinen käsityöni tai juttuni on jäänyt erityisesti mieleen, joko viime vuodelta tai aiemmin. Muistinvirkitystä löytyy avainsanoilla joulukalenteri tai joulu. Sähköpostiosoite kommentissa helpottaa voittajan huutelua arvonnan jälkeen. Muistutan, että blogissani on kommenttien valvonta päällä, eli kommentti tulee näkyviin vasta, kun olen ehtinyt käydä hyväksymässä sen. Aikaa on itsenäisyyspäivän (6.12.) myöhäisiltaan saakka, onnea matkaan!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Mätsäävillä kotimaisilla vaatteilla joulua kohti

Yhteistyössä Melli Ecodesign / kuvissa näkyvät vaatteet saatu näkyvyyttä vastaan


Olen vähän huomaamattani hurahtanut pukeen lapset mätsääviin vaatteisiin. Joten kun sain valita Melli Ecodesignilta vaatteet lapsilleni, mätsäämiseksihän se meni! Viime keväältä tuttu sulkakuosi on saanut syksyisemmät värit, ja nämä miellyttävät omaa silmääni paljon enemmän kuin pastellit. Vähän jouluhenkeäkin näissä sulissa on tämän värin myötä. Tai ainakin ikivihreätä marraskuista metsää. Sitähän se Suomen joulukin yleensä on, mustaa ja havunvihreää.

Pojalla on musta trikoohuppari ja sulkalegginssit, tyttärellä sulkamekko ja mustat legginssit.


Mellin vaatteet tosiaan ommellan Suomessa. Eikä pelkästään ommella, vaan kangaskin on kudottu Suomessa. Puuvilla täällä ei sentään kasva, se on Kreikasta. Luomua. Joten ei näistä vaatteista mitään pahaa sanottavaa äkkiseltään keksi.


Kangas on uskomatton pehmeää ja mekko hyvin laskeutuva. Vaaleanpunaisessa lyhythihaisessa versiossa neiti juhli kaikki kevään ja kesän juhlat, niin hieno se oli. Ihanimman tuntuinen trikoovaate, mitä lapsella on koskaan ollut. Tämä vihreä mekko menee kokonsa puolesta varmasti pitkään, ja housuissakin kasvunvaraa.

Pojan musta huppari on juuri sellainen perusvaate, mitä tarvitaan aina ja sopii ihan kaikkien housujen kanssa. Mellillä on kivasti muistettu myös heitä, jotka ei niin kuoseista välitä, sillä vauvoille ja lapsille löytyy paljon yksiväristä mustaa. Samaa ihanaa materiaalia.


Tyttö sai myös pipon ja bodyn Mellin toista tyyliä edustavaa, Leena Rengon suunnittelemaa kuosia. Tästä pikkulinnut-kuosista on kyllä nettikaupassa tosi huonosti kuvia, pienestä kuvasta on hankala hahmottaa. Munhan oli tarkoitus sitten ottaa kuva, jossa näkyy kuvio paremmin, mutta marraskuun valomäärä ja heiluva lapsi, juu ei onnistunut. Mutta kuosi on IHANA! Bodyssa on käännettävät resorit hihoissa ja tuplanepparit haarassa, ja tämä (86/92) on näin pienemmilleenkin aseteltuna vielä suuri, joten tästä nautitaan pitkään. 



Olettehan muuten huomanneet, että tänään on black friday ja vaikka ja missä hyvät alennusprosentit? Niin on myös Mellillä. Diiliin ei kuulunut vinkata tästä, mutta tuskin pahastuvat, jos silti vinkkaan että Mellin instagramtililtä ja Facebooksivulta löytyy koodi, jolla saa koko valikoimasta 25 % alennusta VAIN TÄNÄÄN. Tosi hyvä alennus! On siis naistenkin vaatteita. Ei tarvi kahta kertaa kysyä, mihin mun koko aika meni tänään sillä välin, kun esikoinen oli kerhossa. No, black friday -shoppailuun tietenkin. Ja vielä on monta tuntia aikaa.